Algoritminen taide

Procedural or algorithmic art (rainbow flake))Procedural or algorithmic art (rainbow flake))

Pitipä sitten katsoa mitä aiheesta löytyy verkosta ja aika vähäistä se oli. Suomeksi sato oli lähes olematon. Verkkolehti WiderScreen vain sivuaa aihetta, vaikka vaikutti muuten mielenkiintoiselta julkaisulta. Englanniksi materiaalia löytyy vähän enemmän ja jokunen tekijäkin.

Miten itse sitten ymmärrän algoritmisen taiteen?
Ytimessä on tietokoneohjelma, joka tekee kuvan, animaation tai mediaesityksen. Taiteilija kehittää ja ohjelmoi ohjelman. Olennainen osa ohjelmaa on algoritmi, jolla kuvia tai mediaa rakennetaan. Esimerkkejä käytetyistä algoritmeista on vaikka fraktaalit tai soluautomaatit. Olen itse kokeillut soluautomaatteja, ja niillä saa näennäisestä yksinkertaisuudestaan huolimatta aikaiseksi ihan näyttäviä kuvia.

 

Procedural or algorithmic art (mountain valley)

Procedural or algorithmic art (mountain valley)

 

Miten teen algoritmista taidetta?
Kaikki alkaa ideasta. Miltä kuva voisi näyttää ja/tai millaisella algoritmilla tai menetelmällä kuva tuotetaan. Tärkeä osa työskentelyssäni on ollut myös työväline tai ojelmointiympäristö. Ensimmäiset kokeiluni aloitin NetLogolla. Vaikka NetLogo on varsin simppeli ohjelmointikieli ja -ympäristö siihen liittyy omat haasteensa. Toki mieluisana yllätyksenä tuli värimalli, joka sopi oikein hyvin soluautomaatteihin. NetLogon muistin kulutus rajoittaa tehtävien kuvien kokoa, joten seuraavaksi työkauksi valikoitui Processing. Yllättäen tärkeä osa työskentelyäni on ollut niin ohjelmointi- kuin ajatteluvirheetkin. Ohjelmat eivät ole toteutuneet aivan sellaisina kuin ne on suunnitellut, johtuen virheistä. Yleensä ohjelmoinnissa yritetään välttää virheitä. Niitä etsitään ja jahdataan ja korjataan. Minulle virheet ovat tuoneet yllätyksiä ohjelmien ja algoritmien toimintaan. Ja yleensä yllätykset ovat olleet hyvästä.

Kokeile, kehitä ja kokeile ja kehitä lisää

Minä ainakin olen hyödyntänyt samoja ideoita uudestaan ja uudestaa. Kokeillut jotain, muokannut sitä vähän ja muokannut uudestaan. Kokeiluista tulee valmiita kuvia ja ne toimivat uusien kokeilujen pohjana. Ja siellä matkan varrella tehdyt virheet tuovat yllätyksiä kuviin. Ennen kaikkea en ole edes yrittänyt tehdä kerralla valmista vaan edennyt kokeilemalla ja kehittämällä pienissä osissa. Tämän hetkinen interferenssi-projekti lähti liikkeelle NetLogolla ja siirtyi siitä Processing-ympäristöön. Kerran löytynyt ohjelmarakenne siirtyi semmoisenaan uuteen ympäsristöön. Processing-ympäristössä staattisesta kuvasta on tullutkin animaation. Isomman kuvakoon ja 30 kuvaa sekunnissa myötä edotusajat on kasvanut. Aiemmin NetLogolla kuvan näki lähes välittömästi. Nyt 30s videomateriaalin kehittämiseen menee puoli tuntia ja tuloksena on massiivinen 2GT tiedosto. Se on semmoisenaan aivan liian iso. Sen muokkaaminen pienemmäksi tai paremmin pakatuksi vie taas aikaa. Aikaa kuluukin odotteluun enemmän kuin ohjelmoiniin ja kehittämiseen. Ehtiipä odotellessa kirjoitella blogiin.

Be the first to comment on "Algoritminen taide"

Leave a comment

Your email address will not be published.


*