Glitch art

Kuulin viime vuoden lopulla ensimmäisen kerran glitch artista. Glitch eli virhe tai vika viittaa sähkölaitteissa ja tietokoneissa satumalta tai tarkoituksella esiintyvästä ongelmasta, joka voidaan estetisoida ja jonka pohjalta voi tehdä taidetta. Glitch art voidaan sijoittaa 2000-luvun alkuun ja 2010 aikoihin toiminta on ollut hyvin aktiivista. Valokuvan lisäksi glitch artia on tehty videoilla ja musiikissa.

Valokuvien rikkominen

Minulla varmaan taustastani johtuen tekeminen alkoi valokuvista ja ohjelmallisesti valokuvien muuttamisesta.

Yksi ajatus ja kokeilu johti toiseen ja kolmanteen. Siinä sivussa syntyi mielenkiintoisia ja jänniä kuvia. Ensimmäisenä kokeilin kuvan RGB-arvojen uudelleenjärjestämistä. Odotin, että kuvan sävyt muuttuisivat ja niinhän siinä kävikin. Kustakin kuvasta voi tehdä kuusi värivariaatioita ja yhdistin ne yhteen kuvaan, jotta niitä voisi helposti tarkastella yhtä aikaa. Kuvat muistuttivat minua Andy Warholin silkkipaino -teoksista ja siksi minun pitikin ottaa kuva hernekeittotölkistä ja tehdä siitä oma versioni.

 

Ajatukseni ja intentioni olivat aluksi ihan toiset, mutta näin jälkeenpäin voi sanoa, että päädyin rikkomaan valokuvia. Ja siihen suuntaan työskentelyni kehittyikin. Kokeilujen myötä muutokset kuville olivat voimakkaampia ja rikkovampia; tein asioita, joita valokuvaajat eivät valokuville tekisi; värit vääristyvät tai kauniisti liukuvat väripinnat menevät rikki. Kaikesta rikkomisesta huolimatta kuvista pystyi tunnistamaan kohteen. Oli kuitenkin hyvin vapauttavaa päästä valokuva-genren ulkopuolelle tutkimaan ja kokeilemaan miten digitaalinen kuva rakentuu ja uskoisin, että ymmärrän nyt valokuvaakin paremmin. Ja niin kuin mitä tahansa uutta opetellessa matkalle sattui yllätyksiä ja pettymyksiä. Uudet löydöt veivät kuitenkin eteenpäin ja työskentely on ajoittain ollut myös johdonmukaistakin, ei vain säntäilyä hassujen ajatusten perään.

Lisää glitch artista

Ennen kun aloitin tämän jakson työskentelyä olin tutustunut hyvin pintapuolisesti glitch artiin. Tiesin vain yhden menetelmän, pixel sorting, enkä edes lähtenyt kokeilemaan sitä, vaan jotain samankaltaista. Ei kai kannata toistaa jotain mikä on jo tehty; paljon hauskempi tehdä jotain minkä luulee edes olevan ainutlaatuista. Oma lähtökohtani työskentelylle on algoritmisessa tai tietokonetaiteessa (suomenkielinen termistö tuntuu huonosti vakiintuneelta). Luin Rosa Menkmanin manifestin ja tajusin, että olen työskentelyssäni käyttänyt glitchiä lopputuloksessa eli kuvani syntyvät ohjelmallisen rikkomisen myötä, ei ohjelmien virheellisen toiminnan kautta ja osana työskentelyprosessia. Koska en tee ohjelmia tuotantokäyttöön, minun ei tarvitse välittää siitä toimivatko ne oikein. Riittää että lopputulos on mielenkiintoinen. Ja siitä olen aivan varma, että koodissani on ohjelmointivirheitä. Koodia on jokunen sata riviä ja siihen osuu väkisinkin useita virheita, mutta sillä ei ole väliä kunhan lopputulokset ovat mielenkiintoisia tai edes käyttökelpoisia.

 

Automatisointi

Algoritmien karttuessa ja halutessani kokeilla niitä peräkkäin samaan kuvaan, minun oli viisasta automatisoida kuvien muokkaamista siten, että sain yhdellä ajolla käsiteltyä useita kuvia ja että kuvan nimessä kulki mukana tieto siitä mitä sille oli tehty. Tähän saakka tekemäni kuvat ovat olleet pieniä ja soveltuvat vain verkossa julkaistavaksi. Jossain vaiheessa haluan kuitenkin tehdä kuvista tulosteita ja nähdä miltä ne näyttävät niin tulostettuina kuin isompikokoisina. Ja eiköhän tämä työskentely johda näyttelyyn muodossa tai toisessa.